Täällä sängyn pohjalla makoilen ja pidän itseni viltin alla lämpimänä kuumaa teetä juoden. Olin koko viime viikon lievästi flunssainen -vähän lämpöä ja kuivaa yskää, mutta kuitenkin työkykyinen. Treenannut en ole reiluun viikkoon, sillä tyhmintä mitä tiedän on sairaana urheileminen ja mahdollisten jälkitautien hankkiminen tuolla menetelmällä. Opiskeluaikanani eräs ystävä sai sydänlihastulehduksen ja pyörtyi hiihtoladulle, vaikka flunssa oli jo parantunut. Siitä oli leikki kaukana kun yo-kirjoitukset hoidettiin sairaalasta käsin, eikä kotiinkaan päässyt moneen viikkoon.

 

Jouduin lähtemään aamuyöstä päivystykseen, sillä edellisiltana alkanut kova keuhkokipu valvotti koko yön ja aina kun sain unen päästä kiinni, heräsin asennon vaihtamiseen ja jäätävään särkyyn. Nautiskelen pillerikokoelmasta kotoa käsin ja huomenna otetaan varmaankin keuhkokuvat jos ei siihen mennessä parane. Kuume ei ole noussut korkeaksi koko tänä aikana, vaan se pyörii siinä 37,5 tienoilla. 

Miten ihmeessä voi flunssa ja kaiken maailman pöpöt iskeä, kun syön säännöllisesti ja vielä vitamiineja siihen päälle?

On muuten ikävää sairastaa yksin kotona. Mieheni lähti tänään Tukholmaan auttamaan veljeänsä muutossa ja palaa vasta sunnuntaina takaisin. No, äiti kyllä sanoi että voisi tulla hakemaan mut heidän seuraansa, kunhan olen huomenna käynyt lääkärissä. Joskus tuntuu, että kaikki asiat sattuvat samaan sumaan. Isoisoäidin hautajaiset ovat syntymäpäivänäni lauantaina ja mikäli saan itseni kuntoon siihen mennessä, olisi tarkoitus lähteä siunaustilaisuuteen. Voi kyllä käydä niinkin, että huonoimmassa tapauksessa vietän syntymäpäiväni sairaalassa, mutta en halua mennä asioiden edelle. Ehkäpä paranen näillä menetelmin ja pääsen jo ensi viikolla urheilemaan :D