Osalla ihmisistä tuntuu olevan kriisejä iän, muiden odotusten, yksinjäämisenpelon ja vaikka minkä muun asian takia. Ihmettelen, että miksi? Kaikki yllämainitut asiat ovat omassa pääkopassamme luotuja oletuksia ja nimenomaan negatiivisia sellaisia.

 

Miksi antaisimme muiden ihmisten määritellä minuutemme, vaikka jokainen meistä elää itse omassa kehossaan ja käyttää omia aivojaan. Olemme itse vastuussa omista teoistamme, eikä niistä tällöin voi syyttää ketään muuta.

Oletetaan muiden ihmisten olettavan asioita sen sijaan, että kysyisimme heidän ajatuksistaan.

Meillä on täällä kaikki hyvin ja jos on jotain muutettavaa, vain itse voimme tehdä muutoksen omalta osaltamme.

Onnen saavuttaa avoin ja rehellinen ihminen, joka osaa rakastaa itseään vioista huolimatta. Tällöin pystyy rakastamaan lähimmäistänsä, joista jokainen omaa niin puutteita kuin hyvyyksiäkin.

 

Eikö olisi helpompaa tehdä asioita tässä ja nyt täydestä sydämestänsä, eikä puolinaisena pohdiskella tulevaa, josta ei voi mitään tietää tai menneisyyttä, jonka on jo kertaalleen elänyt?

 

 

Lämmintä joulua,

Ranja